Irni – Queer-visioita lajirajat ylittävistä perheistä ja lähisuhteista
Tässä artikkelissa syntyy (/raivataan) uutta tilaa liittyen perheeseen ja lähisuhteisiin. Näitä teemoja käsitellään queertutkimuksen, kriittisen eläintutkimuksen ja ekofeminismin näkökulmasta. Irni kysyy esimerkiksi: pystyisimmekö luomaan uudenlaisia kertomuksia yhteyksistä muunlajisiin eläimiin ja millaisia ne voisivat olla? Voimmeko luoda eettisiä suhteita muihinkin, kuin länsimaissa lemmikkeinä pidettyihin eläimiin? (228)
Lisäksi etsitään vaihtoehtoja vallitseville ihmiskeskeisille, parisuhdenormatiivisille ja romanttisen rakkauden ideaaliin pohjaaville suhdemalleille. "Pystymmekö luomaan perheeseen ja suhteisiin liittyviä kertomuksia, jotka tukisivat queer- ja transelämänkulkuja?" (228)
Artikkeli sai minut kiinnittämään huomiota, kuinka monella tavalla erilaiset eläimiin ja ihmisiin kohdistuvat kategorisoinnit yhdistyvät. Harlan Weaverin omakohtainen analyysi on hyvä esimerkki tästä: Transprosessia läpikäyvän koiranomistajan valkoisuus ja keskiluokkaisuus vähentää sitä kuinka vaarallisena hänen pitbull-koiransa nähdään. Samalla pittbullin maine aggressiivisena koirarotuna vähentää konkreettisesti omistajaan kohdistuvan katuväkivallan uhkaa eli vähentää sitä, kuinka vaarallisena koiran omistaja kokee julkisilla paikoilla liikkumisen. (219, 220) Weaverin kuvaus osoittaa, kuinka tällaisilla merkityksenannoilla voi olla konkreettisia, toisiinsa kietoutuvia yhteisvaikutuksia.
Käsite muunlajiset eläimet (214 ) jäi tämän artikkelin luettuani pitkäksi aikaa kaikumaan mieleeni. Se onnistuu samalla olemaan sekä tarkentava, että lajirajoja raikkaasti kyseenalaistava ja liudentava. Lisäksi jäin miettimään reproduktiivisen futurismin käsitettä, sen ihmiskeskeisyyttä ja erityisesti: käsitteen ihmiskeskeisyyden kritiikkiä ympäristö/ilmastokontekstissa (215, 216). Usein luonnonsuojelua perustellaan ajatuksella: "on turvattava meidän lastemme tulevaisuus". Maapallo on kuitenkin myös monen muunkin elollisen elinympäristö. Onko perusteltua keskittyä ainakaan yksinomaan vain ihmislajin tulevaisuuteen? Lisäksi, jos tärkeinä keskiössä nähdään vain meidän maamme tai maanosamme lapset, on ajattelu rasistisia hierarkioita vahvistavaa.
Artikkelin lopussa oli mielestäni hyvä tiivistys siitä, kuinka - tai mitä kautta - uusia ajattelun väyliä voisi tulevaisuudessa etsiä: "Ihmiskeskeisyyden kritiikin huomioiva sekä suhteiden osapuolten riippuvuudet huomioiva suhdeanarkismi yhdistettynä aseksuaalisuuden teoretisointiin ja valkoisen tiedontuotannon kritiikkiin voisi tarjota väyliä uudenlaisille käsityksille vastavuoroisista ja eettisyyteen pyrkivistä suhteista muunlajisten eläinten kanssa." (225)
* * *
En ole monesti ollut tieteellisen artikkelin äärellä, joka synnyttää näin paljon uutta tilaa mieleen. Lukeminen oli flow-kokemus, niin tarkkanäköistä ja moniulotteista lajien välisten suhteiden analyysia!
Artikkelin luettuani mieleen alkoi muotoutua ajatus ekofeministisestä science fiction-utopiasta, joka sijoittuisi esimerkiksi vuoteen 6022. Reproduktiivisen futurismin valtavirta-asema olisi jo osittain tai kokonaan purkautunut, ihmisen, eläimen ja kasvien välistä suhdetta tarkasteltaisiin yhä hienovaraisemmin.
Ihmiskunnan ensimmäisistä kolmesta-neljästä tuhannesta vuodesta puhuttaisiin jonkinlaisena pimeänä aikana. "Aluksi oli myös ihmissyöjiä. Mutta senkin jälkeen moni vielä jatkoi pitkään eläinsyöjinä. Ihmiset sekä söivät eläimiä mutta samalla pitivät niitä perheenjäseninä. Eläinsyöjä -sanaa ei kuitenkaan koskaan käytetty, kutsuivat itseään lihansyöjiksi tai sekasyöjiksi. Eivät halunneet nimetä eläintä lautasellaan."
artikkelin sivumäärä: 17 sivua