Verronen: Pimeästä maasta

Kirja puhuu muodosta ja valmiisiin muotteihin sopimisesta. Se ei ole juonivetoinen tarina, vaan syvästi symbolinen kuvaus, jonka jokaisessa lauseessa on läsnä kirjan ydinteema.

Yhteisön jäsenet ovat savisia olentoja, joista jokainen viedään säännöllisin väliajoin sovittautumaan kylätalon metalliseen muottiin. Sinne viedään myös päähenkilö Ulthyraja, ensimmäisen kerran kun hän on vuoden ikäinen. Ulthyraja kokee sovittautumisrituaalin erityisen väkivaltaisena, koska hänen muotonsa on erilainen kuin muilla yhteisön jäsenillä.

[...] hän hillitsi itsensä. Ja sitten hän seisoi paikallaan miettimässä, millainen oikeastaan halusi olla. Ei ollut oikein ärtyä siitä, että lapset olivat luonnollisen innoissaan ja että he eivät pelänneet kidutusta eivätkä siksi jähmettyneet hiljaisiksi paikoilleen. Toisaalta, miksi juuri hänen oli aina vaiettava ja annettava kenen tahansa tehdä itselleen mitä tahansa? (Pimeästä maasta, 199)

Usein scifi on ihmisen kirjoittamaa kuvausta siitä, millaista olisi olla ihminen jossain toisessa fyysisessä ja kehollisessa todellisuudessa. Esimerkiksi scifikirjailija Ursula Le Quin on kuvannut, että vaikka hänen teostensa maailmat ovat mitä moninaisempia, niin hahmojen tunne-elämä kuitenkin heijastaa vahvasti inhimillistä kokemusta. Hän on jopa rinnastanut tuotantonsa tyylilajiin nimeltä "tapakomedia" ja sanonut, että hänen teoksillaan on enemmän yhteistä esimerkiksi Jane Austinin tuotannon, kuin vaikka avaruusaluesten ja sädepistoolien kanssa.

Verrosen teos astuu tässä suhteessa askeleen kauemmas. Ulthyrajan hahmo on monella tapaa samastuttava, mutta kuitenkaan teos ei niin vahvasti hae samastumispintaa ja perusteluja inhimillisestä. Verrosen Pimeästä maasta voisi ennemminkin olla jonkin vieraan lajin edustajan näkemys ja kuvaus siitä, millaista on olla ihmisen nahoissa. 

Toissakesänä kuulin ystävältäni ihanan ilmauksen. Hän sanoi jotain tämän suuntaista, kuin: "...Silloin minusta tuntui, että se ei sopinut minun olennolleni." Lause jäi mieleeni. "Ei sovi minun olennolleni". Mikä todella sopii minun olennolleni? Mikä ei?